Neekeri

Otsikon sanasta on Suomessa tehty lähes rikos.  Miksi? Sitä on käytetty meillä jo satoja vuosia, mikä ihme siitä on nyt tehnyt kelvottoman? Itselleni sana on täysin neutraali, eikä sisällä mitään halventavaa.

Meillä on joku pieni joukkio, joka on alkanut määritellä mitä saa puhua ja juuri tämä sakki on tietävinään mikä on meille parhaaksi.  Tilannetta on vahtimassa vähemmistövaltuutetun nimikkeellä poliittinen syöttiläs, Ruotsalaisen kansanpuolueen Eva  Biaudet  10 hengen esikuntineen. Siis valtio maksaa palkan koko tälle kyyläjoukolle. Ei  voi kuin kummastella tätä hulluutta, veronmaksajien  niskoilla on monensorttista turhaa elätettävää.  Kun tämä ”virallinen valvoja” havaitsee sanarikollisen, hän ilmoittaa olevansa syvästi järkyttynyt  moisesta hirveydestä, tuomitsee ja syyttää kuin oikeata konnaa.  Ja roska-ja muu lehdistö säestää kauhistellen tuota hirviötä joka neekeri sanan lausui.

Taidamme tosiaan elää Orwell´in maailmassa, jossa jokaisen ihmisen jokaista sanaa ja askelta valvotaan valtion toimesta.  Tuon Orwell`in kirjan, Vuosi 1984, päähenkilön työhän on joka päivä kirjoittaa historiaa uusiksi, sitä mukaa kuin se valtion johdon mielestä kulloinkin parhaalta näyttää.  Jokohan meilläkin pian neekeri  sanana vaaditaan poistettavaksi kaikista julkaisuista.  Siinäpä on kirjarovioita kerrakseen. Lieneekö kaukana sekään päivä, kun tuosta sanasta aletaan lukea oikeudessa tuomioita.

Samaa metakkaa käydään mustalainen sanasta.  500 vuotta meillä on sanaa käytetty ilman mitään ongelmaa.  Kevyessä musiikissa on paljon upeita kappaleita: Mustalaisruhtinatar, mustalaisprimas, mustalaisviulu.  Valtion toimesta kai pian aletaan särkeä äänilevyjä, jottei tätä ”synnillistä” sanaa vain kuultaisi missään.

Kummassakaan, kansanryhmää tai rotua tarkoittavassa sanassa ei mielestäni ole mitään loukkaavaa.  Sanoilla on todella pitkä perinne ja niitä käytetään aivan yleisesti. Niin että kyllä Biuudetilla vahtimista riittää.

Edelläkuvattu osoittaa, millaisten asioiden parissa korkeasti palkatut henkilöt puuhastelevat, ikään kuin tässä maassa ei olisi ihan todellistakin uudistettavaa ja korjattavaa.