Äskettäin lapsiasiavaltuutettu, viitasaarelainen Maria-Kaisa Aula ilmoitti irtisanoutuvansa
virastaan. Kun Aula aikoinaan ilmoitti
vetäytyvänsä politiikan kuvioista, hänelle räätälöitiin keskustapuolueen toimesta
oikein tarkkuustyönä suojatyöpaikka.
Viran keskuspaikaksikin valittiin
Jyväskylä, mikä on täysin poikkeuksellista valtakunnallista virkaa
perustettaessa. Aiemmin tuota tehtävää ei hoitanut kukaan, eikä sitä kukaan
kaivannutkaan. Jokaisessa kunnassa sosiaaliviranomaiset hoitavat kyseiset
tehtävät ja tuntevat alueensa ja asiakkaansa varmasti paremmin kuin joku tekemällä
tehty, kaukana touhuava byrokraatti. Tätä tapausta julkeammin tuskin
poliittista virkanimitystä voidaan tehdä.
Tämänkaltaisten virkojen ja virastojen kuvioon kuuluu se, että kun ne on kerran perustettu,
ne totta kai koettavat kaikin tavoin tehdä itsensä tarpeelliseksi ja
korvaamattomaksi. Annetaan pontevana julkisuuteen mitäänsanomattomia lausuntoja
ja vuosittain kinutaan lisää rahaa täyttämällä toimintasuunnitelmat korkealentoisilla
päämäärillä.
Kuinka paljon näitä tyhjänpäiväisiä virastoja ja virkoja löytyisikään, jos niitä alettaisiin oikein puolueettomasti tutkimaan.
Menneet vuosikymmenet olivat kiihkeää poliittisten virkanimitysten aikaa.
Tarpeellisiakin virkoja täytettäessä monet politiikan rattailta pudonneet
ohittivat virkahaussa pätevät hakijat.
Nyt on erinomainen
tilaisuus luopua kokonaan
lapsiasiainvaltuutetun tarpeettomasta virastosta. En usko minkään
tahon kärsivän lakkauttamisesta millään lailla, tuskin kukaan edes huomaisi sen
hävinneen kartalta. Eikö presidentti Niinistökin juuri, aivan oikein,
kauhistellut julkisen hallinnon kokoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti