Lättähatut, aikansa ilmiö

Moniko muistaa vielä lättähattu-ilmiön joka syntyi joskus 50-luvulla ja kesti reilun vuosikymmenen.Sanana lättähattu on ihan herkullista kieltä. Ken keksinyt lie. Muistan ihan napiaisena kuulleeni sanan, mutten koskaan nänyt moista ilmestystä.

Sanalla oli enimmäkseen kielteinen kaiku, sitä käytettiin myös haukkumanimenä. Jonkinasteiseksi raggareiksi hatunkantajat yleensäkin miellettiin.

Lättähattu tehtiin Rostonista, joka oli kapealierinen vilttihattu. Hatun kupu kutistettiin höyryttämällä matalammaksi ja lättähattu oli valmis. Asuun kuului myös leveäharteinen puvun takki ja kapealahkeiset housut. Kenkinä mm. teräväkärkiset nahkasaappaat. Tästä tulee mieleen se entinen renki joka leveni ylöspäin. Kenkä oli 38, takki 48 ja hattu 58.

Hiukset kasvatettiin normaalia pitemmäksi ja muotoiltiin hiusrasvalla.

Moottoripyörä kuului oleellisesti lättähatun kuvioon. Harley Davidson, Triumph, Ariel ja Jawa merkkeinä.Rockmusiikki yhdisti myös joukkoa.

Kun vähän miettii, eivätkös nämä muistuta nykypäivän mootttoripyöräjengejä aikalailla.

Kaksi viitasaarelaismiestä, karjalaisia alkujaan, Hugo ja Juho, olivat käymässä Jyväskylässä joskus 50-luvun puolivälissä. Hugo oli tunnetusti riski ja roteva mies. Kadulla tuli vastaan pari lättähattua jotka alkoivat tupakkaa vonkumaan ja uhittelemaan. Juho kertoi, että toinen lättähatuista huitaisi häntä niin, että hattu lensi päästä. Mutta, ennenkuin minun hattu ehti maahan asti, Hugo oli iskenyt molemmat lättähatut katuun.

Juha Vainio, tuo laulujen mestari, teki viisun lättähatuistakin. Hän on ”Reino Lattu, ja osaksensa sattu, olla lättähattu viimeinen.”